ONKO NURMIJÄRVI-ILMIÖLLÄ PALUUTA?

ONKO NURMIJÄRVI-ILMIÖLLÄ PALUUTA?

Nurmijärvi-ilmiöllä tarkoitetaan muuttoliikkeen suuntautumista keskuskaupunkien läheisyydessä olevaan pientalovaltaiseen  ja usein hajautettuun yhdyskuntarakenteeseen perustuvaan asuin- ja elinympäristöön, josta liikkumis- ja asiointivirrat suuntautuvat lähimpään (palvelu)keskukseen. Analyysissä ’ONKO NURMIJÄRVI-ILMIÖLLÄ PALUUTA’ pureudutaan seitsemän suurimman kaupungin ja niiden kehyskuntien muuttovetovoimaan maan sisäisessä muuttoliikkeessä vuosina 2000-2017.

Analyysin kohteena olivat Helsingin, Tampereen, Turun, Oulun ja Jyväskylän seutujen 7 keskuskaupunkia ja niiden 45 kehyskuntaa. Analyysissä verrattiin keskuskaupunkien ja kehyskuntien muuttovetovoimaa viisivuotisjaksoittain 2000-2004, 2005-2009, 2010-2014 ja vuosina 2015-2017/8. Finanssikriisin (2008) jälkeen on tapahtunut merkittävä käänne keskuskaupunkien ja kehyskuntien muuttovoittoisuudessa. Keskuskaupunkien muuttovoitot ovat kasvaneet vuoden 2008 jälkeen ja kehyskuntien vähentyneet. Nurmijärvi-ilmiö oli voimakkaimmillaan 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä, mutta on sen jälkeen vaimentunut. Nurmijärvi-ilmiö vahvistuu oletettavasti jälleen talous- ja työllisyystilanteen parantuessa, mutta aikaisemmasta poiketen se kohdistuu entistä harvempiin kehyskuntiin, muuttovoittojen määrä ei saavuta aikaisempaa tasoa ja kehyskuntien välillä tapahtuu kehyskunnan sijainnin, liikenneyhteyksien, keskusta-alueen elävyyden ja kaupunkimaisten piirteiden korostumisen vuoksi voimakasta hajontaa muuttovoittoisuuden suhteen. Tutustu analyysiin tästä!

MUUTTOLIIKKEEN VOITTAJAT, VÄLIINPUTOAJAT JA HÄVIÄJÄT

Esitys: ’MUUTTOLIIKKEEN VOITTAJAT, VÄLIINPUTOAJAT JA HÄVIÄJÄT’

Aika ja paikka: Asuntomarkkinat 2016 -seminaari, Scandic Park, Helsinki

MUUTTOLIIKKEEN VOITTAJAT, VÄLIINPUTOAJAT JA HÄVIÄJÄT

Esityksessä käydään läpi muuttoliikkeen voittaja-, väliinputoaja- ja häviäjäseutuja 2010-luvulla. Esitys painottuu kuntien väliseen muuttoliikkeseen. 2010-luvulla on kuntien välisestä muuttoliikkeestä saanut muuttovoittoa vain neljä maakuntaa (18), 14 seutukuntaa (70) ja 79 kuntaa (317). Esityksessä on neljä muuttoliikekehitykseen liittyvää teesiä, joita perustellaan graafien, karttojen ja tilastojen avulla.

Teesit ovat:

  1. Repeytyvä Suomi
  2. (Kanta)kaupunkien kasvu
  3. Todelliset voittajat
  4. Maahanmuutto muutosvoimana

Tutustu esitykseen tästä!

MUUTTOLIIKE JA ALUEKEHITYS

Esitys: ’MUUTTOLIIKE JA ALUEKEHITYS -Mitkä alueet ovat kehityksen dynamoja ja missä moottori yskii?’

Aika ja paikka: IX Valtakunnallinen Muuttoliikesymbosiumi 19.-20.11.2015 Turku

MUUTTOLIIKE JA ALUEKEHITYS

Esitys ’MUUTTOLIIKE JA ALUEKEHITYS -Mitkä alueet ovat kehityksen dynamoja ja missä moottori yskii?’ keskittyy kuntien väliseen muuttoliikkeeseen maakunnittain (18), seutukunnittain (70) ja kunnittain (317) Suomessa. Analyysin aineistona ovat kaikki kuntien väliset muutot vuosina 2010-2014. Aineisto sisältää noin 1,4 miljoonaa kuntien välistä muuttoa. Esityksessä käydään läpi muuttoliikkeen erityispiirteitä 2010-luvun alkupuolella ja alueiden muuttoliikekehitystä määrällisestä ja suhteellisesta näkökulmasta.

Muuttovoittoiset alueet keskittyvät a) laajenevalle metropolialueen vaikutusalueelle, b) suuriin ja keskisuuriin korkeakoulukaupunkeihin, c) suurten kaupunkiseutujen kehyskuntiin ja d) pistemäisesti muille alueille. Muuttovoitot keskittyvät  Helsinki-Tampere-Turku -kasvukolmion vaikutusalueelle ja erityisesti Helsingin ja Tampereen väliselle kasvukäytävälle. Muuttotappiolliset alueet keskittyvät a) ydinmaaseudulle ja harvaan asutulle maaseudulle, b) maakuntien 2- 3 -keskuksiin (seutukeskukset) ja rakennemuutospaikkakunnille.

Kolme kuntaa ja seutua neljästä oli muuttotappiollisia kuntien välisestä muuttoliikkeestä vuosina 2010-2014. Vain neljä maakuntaa 18:sta sai muuttovoittoa em. aikana. Nuorista (15-24 -vuotiaat) muuttajista kärsi muuttotappiota yhdeksän kuntaa kymmenestä.

Tutustu esitykseen ja karttoihin tästä!

KUNTIEN VÄESTÖLLINEN KILPAILUKYKYANALYYSI VUOSINA 2010-2014

Lehdistötiedote 22.5.2015
LINKKI Timo Aron analyysiin:

KUNTIEN VÄESTÖLLISESSÄ KILPAILUKYVYSSÄ SUURIA ALUEELLISIA EROJA

Suomen väestö lisääntyi 123 000 henkilöllä vuosien 2010-2014 välisenä aikana. Väestönlisäyksestä luonnollisen väestönlisäyksen osuus oli 32 % ja maahanmuuton 68 %. Maahanmuutosta on tullut koko maassa ja useassa kunnassa 2000-luvun aikana ainoa väestökehityksen dynaaminen tekijä. Kuntien välinen muuttoliike ja maahanmuutto muovaavat Suomen aluerakennetta entistä keskittävämpään suuntaan. Muuttoliike on luonteeltaan polarisoivaa ja valikoivaa, sillä se keskittyy vahvasti nuoriin ja nuoriin aikuisiin. Tämä taas heijastuu luonnolliseen väestönlisäykseen eli syntyvyyden ja kuolleisuuden välisiin alueellisiin eroihin. Muuttoliikkeestä hyötyvät ja kärsivät alueet jakautuvat hyvin epätasapainoisesti Suomen sisällä. Tiedot käyvät ilmi alue- ja väestötutkija Timo Aron tuoreesta analyysistä. 

Väestökehityksen osatekijät muodostuvat luonnollisesta väestönlisäyksestä, kuntien välisestä muuttoliikkeestä ja siirtolaisuudesta. Kolmen em. tekijän yhteisvaikutuksesta kunnat saavat joko väestönlisäystä tai -vähennystä. 

-Vuosina 2010-2014 väestönlisäystä sai vain joka kolmas kunta (105). Kaksi kolmesta kunnasta menetti väestöään. Merkittävään yli 0,5 %:in vuosittaiseen väestönkasvuun ylsi yhteensä 27 kuntaa. Määrällisesti eniten väestönlisäystä saivat Helsinki, Espoo, Oulu ja Vantaa vuosina 2010-2014. Helsingin, Espoon ja Vantaan väestönlisäys oli pelkästään 73 000 henkilöä eli Joensuun asukasluvun verran viidessä vuodessa.

 

Luonnollinen väestönlisäys (syntyvyys-kuolleisuus) oli positiivinen joka kolmannessa (105) kunnassa ja negatiivinen kahdessa kolmesta kunnasta (215). Syntyvyys oli kuolleisuutta suurempaa ensisijaisesti metropolialueen ja  suurten kasvukeskusten vaikutusalueella ja neljän Pohjanmaan maakunnan alueella. Luonnollinen väestönlisäys oli suurinta suhteessa asukaslukuun Limingassa, Luodossa, Tyrnävällä ja Kempeleessä, ilmenee Aron analyysistä.

Kuntien välillä tehtiin yhteensä 1,4 miljoonaa muuttoa vuosina 2010-2014. Kuntien välisestä muuttoliikkeestä sai muuttovoittoa enää vain joka neljäs kunta (79/320). Helsinki sai määrällisesti ylivoimaisesti eniten muuttovoittoa (13 582 hlöä). Merkittävää määrällistä muuttovoittoa saivat lisäksi suuret keskuskaupungit: Tampere, Oulu, Turku, Kuopio, Espoo ja Lahti. Asukaslukuun suhteutettuna eniten muuttovoittoa saivat maan sisäisestä muuttoliikkeestä Kauniainen, Jomala, Pirkkala ja Lempäälä, Aro kertoo.

-Kuntien välinen muuttoliike on keskeinen muutostekijä aluerakenteessa. Muuttoliike joko vahvistaa tai heikentää alueen elinvoimaa, mutta sen aiheuttamia syy- ja seuraussuhteita on vaikea havaita, koska muutokset ilmenevät tavallisesti vasta keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. Tilastojen perusteella voidaan päätellä, että 2010-luvun alun taantumassakin väestöllisesti vahvat alueet ovat entisestään vahvistuneet ja heikot supistuneet muuttoliikkeen seurauksena.

Nettosiirtolaisuudesta (maahanmuutto-maastamuutto) sai de facto muuttovoittoa 99 % kunnista eli 316 kuntaa 320 kunnasta. 2000-luvun muuttoliikkeen yksi erityispiirre on lisääntynyt maahanmuutto.

– Maahanmuutto on ainoa dynaaminen väestökehityksen osatekijä usealla alueella. Useat kunnat ovat väestöllisen supistumisen kierteessä, mutta maahanmuutto paikkaa osittain muuttotappioita maan sisäisestä muuttoliikkeestä ja heikkoa syntyvyyttä.

Lisätietoa:

Timo Aro
Valtiotieteen tohtori, alue- ja väestötutkija
timokaro@gmail.com
045 6577 890

KUNTIEN MUUTTOVETOVOIMA 2009-2013

Kuntien muuttovetovoima 2009-2013 -analyysin kohteena olivat kaikki Suomen kunnat (320) 1.1.2014 alueluokituksen mukaisesti. Analyysissä selvitettiin määrällisesti (absoluuttinen nettomuutto) ja suhteellisesti (promillea suhteessa keskiväkiluvun 1000 asukkaaseen) muuttovetovoimaisimmat kunnat Suomessa vuosina 2009-2013. Lisäksi kuntien muuttovetovoimaa analysoitiin kuntaryhmittäin niiden asukasluvun perusteella. Jokaisesta kuntaryhmästä tehtiin TOP 15 –muuttovetovoimataulukot  Analyysin aineistona olivat Tilastokeskuksen väestötilastot vuosilta 2009-2013. 

Lue loppuun