ONKO NURMIJÄRVI-ILMIÖLLÄ PALUUTA?

ONKO NURMIJÄRVI-ILMIÖLLÄ PALUUTA?

Nurmijärvi-ilmiöllä tarkoitetaan muuttoliikkeen suuntautumista keskuskaupunkien läheisyydessä olevaan pientalovaltaiseen  ja usein hajautettuun yhdyskuntarakenteeseen perustuvaan asuin- ja elinympäristöön, josta liikkumis- ja asiointivirrat suuntautuvat lähimpään (palvelu)keskukseen. Analyysissä ’ONKO NURMIJÄRVI-ILMIÖLLÄ PALUUTA’ pureudutaan seitsemän suurimman kaupungin ja niiden kehyskuntien muuttovetovoimaan maan sisäisessä muuttoliikkeessä vuosina 2000-2017.

Analyysin kohteena olivat Helsingin, Tampereen, Turun, Oulun ja Jyväskylän seutujen 7 keskuskaupunkia ja niiden 45 kehyskuntaa. Analyysissä verrattiin keskuskaupunkien ja kehyskuntien muuttovetovoimaa viisivuotisjaksoittain 2000-2004, 2005-2009, 2010-2014 ja vuosina 2015-2017/8. Finanssikriisin (2008) jälkeen on tapahtunut merkittävä käänne keskuskaupunkien ja kehyskuntien muuttovoittoisuudessa. Keskuskaupunkien muuttovoitot ovat kasvaneet vuoden 2008 jälkeen ja kehyskuntien vähentyneet. Nurmijärvi-ilmiö oli voimakkaimmillaan 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä, mutta on sen jälkeen vaimentunut. Nurmijärvi-ilmiö vahvistuu oletettavasti jälleen talous- ja työllisyystilanteen parantuessa, mutta aikaisemmasta poiketen se kohdistuu entistä harvempiin kehyskuntiin, muuttovoittojen määrä ei saavuta aikaisempaa tasoa ja kehyskuntien välillä tapahtuu kehyskunnan sijainnin, liikenneyhteyksien, keskusta-alueen elävyyden ja kaupunkimaisten piirteiden korostumisen vuoksi voimakasta hajontaa muuttovoittoisuuden suhteen. Tutustu analyysiin tästä!

NURMIJÄRVI ILMIÖSTÄ HELSINKI ILMIÖÖN!

NURMIJÄRVI ILMIÖSTÄ HELSINKI ILMIÖÖN! (2.12.2014)

Analyysi ’NURMIJÄRVI ILMIÖSTÄ HELSINKI ILMIÖÖN’ perustuu viiden suurimman kaupunkiseudun keskuskaupungin (5) ja niiden kehyskuntien (44)  väliseen nettomuuttoon vuosina 2000-2014. Analyysin kohteena ovat Metropolialue, Tampereen, Turun, Oulun ja Jyväskylän seudut. Analyysi jaettiin kolmeen viisivuotisjaksoon (2000-2004, 2005-2009 ja 2010-2014). Data pitää sisällään vain kuntien välisen nettomuuton (maan sisäinen muuttoliike) eikä kansainvälistä muuttoliikettä.

Analyysin diaesitys TÄSTÄ!

Nurmijärvi -ilmiöllä tarkoitetaan ex-pääministeri Matti Vanhasen vuonna 2008 esittämää ajatusta puutarhakaupungeista, jossa ihmiset haluavat asua omakotitalovaltaisessa, rauhallisessa ja yhteisöllisyyttä korostavassa ympäristössä. Kehyskunnat muodostavat vision mukaan kaupunkiseutujen sisällä elinvoimaisten puutarhakaupunkien verkoston vastapainona kaupunkien ”hälylle ja humulle”. Helsinki -ilmiöllä tarkoitetaan päinvastaista kehitystä, jossa muuttovirrat suuntauvat kaupunkiseutujen keskuskaupunkeihin ja muuttovalinnoissa korostuvat ns. urbaanit arvot varsinkin nuorten ikäryhmien osalta arvoissa, asenteissa, asumis- ja kulttuuripreferensseissä.

Analyysissä tarkastellaan kaupunkiseuduttain ja kunnittain kuntien välisen nettomuuton kehitystä vuosina 2000-2014.

Analyysin tulokset voidaan tiivistää neljään ydinkohtaan:

1. Viisi suurinta kaupunkiseutua saivat kuntien välisestä muuttoliikkeestä muuttovoittoa yhteensä 116 000 henkilöä vuosina 2000-2014. Suurten keskuskaupunkien ja niiden kehyskuntien muuttovoittojen suhde koki täyskäännöksen 2000-luvun aikana ja muuttui päinvastaiseksi. Suurten keskuskaupunkien muuttovoitot moninkertaistuivat vuosina 2010-2014 aikaisempaan kehitykseen verrattuna ja kehyskuntien vastaavasti vähenivät.

2. Helsinki -ilmiö eli suurten keskuskaupunkien muuttovetovoima vahvistui merkittävästi vuosina 2010-2014 aikaisempaan kehitykseen verrattuna. Helsinki sai muuttotappiota kuntien välisestä muuttoliikkeestä vielä vuosina 2000-2014, mutta muuttovoittoa noin 13 000 henkilöä vuosina 2010-2014.  Helsingin osuus koko metropolialueen saamasta muuttovoitosta oli jo neljä viidesosaa (80,4 %) vuosina 2010-2015. Kehitys on samankaltainen Turussa: Turku sai muuttotappiota kuntien välisestä muuttoliikkeestä vuosina 2005-2009, mutta noin 3500 henkilöä muuttovoittoa vuosina 2010-2014. Turun kaupungin osuus Turun kaupunkiseudun yhteenlasketusta muuttovoitosta nousi 83 %:iin vuosina 2010-2014. Tampereen muuttovoittoisuus on säilynyt korkealla tasolla koko 2000-luvun ajan. Oulun ja Jyväskylän muuttovoitot ovat vähentyneet 2000-luvun alkuun verrattuna, jota selitti ICT-vetoisten toimialojen nopea kasvu.

3. Nurmijärvi -ilmiön hiipumisesta on merkkejä suurten kaupunkiseutujen kehyskuntien muuttotaseessa. Laskusuhdateessa kuntien väliset muutot tyypillisesti vähenevät ja suuntautuvat noususuhdannetta enemmän keskuskaupunkeihin. Aika näyttää,  onko viime vuosien kehityksessä kyse väliaikaisesta ilmiöstä vai pysyvämmästä muutoksesta muuttajien valintojen, asumispreferenssien, urbaanien arvojen korostumisen  ja kulttuurimuutosten suhteen. Suurten kaupunkien kehyskunnat saivat muuttovoittoa kuntien välisestä muuttoliikkestä noin 33 000 henkilöä vuosina 2000-2004, 27 000 henkilöä vuosina 2005-2009 ja enää 8 000 henkilöä vuosina 2010-2014. Metropolialueen ja Turun seudun kehyskuntien muuttovoitot olivat vuosina 2010-2014 kuusi kertaa alhaisemmat kuin 2000-luvun alkupuolella jaTampereen kehyskuntien kaksi kertaa alhaisemmat. Oulun kehyskunnat saivat muuttovoittoa vain 15 henkilöä vuosina 2010-2014. Viimeisen viiden vuoden aikana 12 kehyskuntaa on saanut muuttotappiota, kun edellisen viisivuotisjakson aikana muuttotappiota sai vain kolme kuntaa. 

4. Vuoden 2014 tammi-syyskuussa viisi keskuskaupunkia sai muuttovoittoa noin 6 600 henkilöä ja 44 kehyskuntaa muuttotappiota noin 200 henkilöä. Muuttovoittoa saivat muut keskuskaupungit Vantaata lukuun ottamatta. Peräti 30 kehyskuntaa 44:stä sai muuttotappiota vuoden 2014 ensimmäisen yhdeksän kuukauden aikana.

Analyysi kokonaisuudessaan TÄSTÄ!

METROPOLIALUEEN ALUEELLINEN JA VÄESTÖLLINEN KILPAILUKYKYANALYYSI

Valtiovarainministeriön toimeksiantona tehty tausta-analyysi ja diasarja Metropolialueen alueellisesta ja väestöllisestä kilpailukyvystä 2000-luvulla’. Analyysissä käydään läpi metropolialueen 14 kunnan kilpailukykyä erityisesti muuttoliikkeen näkökulmasta. Analyysi pureutuu metropolialueen kuntien muuttoliikkeen määrälliseen ja laadulliseen kehitykseen 2000-luvun aikana.

Analyysi jakautuu alalukuihin, joissa käydään muun muassa läpi:

  1. Muuttoliikkeen erityispiirteitä 2000-luvulla,
  2. Metropolialueen alueellista kilpailukykyä verrattuna muihin suuriin ja keskisuuriin kaupunkiseutuihin,
  3. Määrällistä kehitystä kunnittain vuosina 2000-2013,
  4. Laadullista/rakenteellista kehitystä muuttajien rakenteen osalta vuosina 2000-2011 ja
  5. Yhteeveto kokonaisuudesta.

Analyysin lisäksi keskeiset kehitykseen liittyvät taustat ja tulokset on tiivistetty diasarjaan. 

Analyysi ja diasarja löytyy kokonaisuudessaan tästä!

 

VIIDEN KAUPUNKISEUDUN DEMOGRAFINEN KILPAILUKYKY

Ohessa  ’VIIDEN KAUPUNKISEUDUN DEMOGRAFINEN KILPAILUKYKYANALYYSI’ analyysiraporttina ja diaesityksenä. Analyysin kohteena oli Porin, Joensuun, Lappeenrannan, Seinäjoen ja Vaasan kaupunkiseutujen yleinen ja demografinen kilpailukyky. Analyysin kohteena oli 5 keskuskaupunkia ja 27 kehyskuntaa. Kohdealueella asuu yhteensä noin 575 000 henkilöä ja sijaitsee noin 235 000 työpaikkaa. Selvityksen kohteena on toisin sanoen joka kymmenes suomalainen kunta ja siellä asuu joka kymmenes suomalainen asukas ja sijaitsee joka kymmenes työpaikka.

Raportti sisältää runsaasti kaupunkiseutu- ja kuntakohtaisia taulukoita ja graafeja alueiden määrällisestä ja rakenteellisesta kehityksestä muuttoliikkeen näkökulmasta 2000-luvulla.

Viiden kaupunkiseudun demografinen kilpailukykynalyysi -analyysiraportti sisältää mm. seuraavat osiot:

  1. Taustoitus ja muuttoliikkeen erityispiirteet 2000-luvulla
  2. Viiden kaupunkiseudun alueellinen ja kuntataloudellinen kilpailukyky
  3. Viiden kaupunkiseudun määrällinen muuttoliikekehitys vuosina 2000-2012
  4. Muuttojen suuntauminen ja muuttosuunnat kaupunkiseutujen sisällä vuosina 2008-2012
  5. Viiden kaupunkiseudun rakenteellinen (laadullinen) muuttoliikekehitys vuosina 2000-2010
  6. Yhteenveto