KUNTIEN VÄESTÖLLINEN KILPAILUKYKYANALYYSI VUOSINA 2010-2014

Lehdistötiedote 22.5.2015
LINKKI Timo Aron analyysiin:

KUNTIEN VÄESTÖLLISESSÄ KILPAILUKYVYSSÄ SUURIA ALUEELLISIA EROJA

Suomen väestö lisääntyi 123 000 henkilöllä vuosien 2010-2014 välisenä aikana. Väestönlisäyksestä luonnollisen väestönlisäyksen osuus oli 32 % ja maahanmuuton 68 %. Maahanmuutosta on tullut koko maassa ja useassa kunnassa 2000-luvun aikana ainoa väestökehityksen dynaaminen tekijä. Kuntien välinen muuttoliike ja maahanmuutto muovaavat Suomen aluerakennetta entistä keskittävämpään suuntaan. Muuttoliike on luonteeltaan polarisoivaa ja valikoivaa, sillä se keskittyy vahvasti nuoriin ja nuoriin aikuisiin. Tämä taas heijastuu luonnolliseen väestönlisäykseen eli syntyvyyden ja kuolleisuuden välisiin alueellisiin eroihin. Muuttoliikkeestä hyötyvät ja kärsivät alueet jakautuvat hyvin epätasapainoisesti Suomen sisällä. Tiedot käyvät ilmi alue- ja väestötutkija Timo Aron tuoreesta analyysistä. 

Väestökehityksen osatekijät muodostuvat luonnollisesta väestönlisäyksestä, kuntien välisestä muuttoliikkeestä ja siirtolaisuudesta. Kolmen em. tekijän yhteisvaikutuksesta kunnat saavat joko väestönlisäystä tai -vähennystä. 

-Vuosina 2010-2014 väestönlisäystä sai vain joka kolmas kunta (105). Kaksi kolmesta kunnasta menetti väestöään. Merkittävään yli 0,5 %:in vuosittaiseen väestönkasvuun ylsi yhteensä 27 kuntaa. Määrällisesti eniten väestönlisäystä saivat Helsinki, Espoo, Oulu ja Vantaa vuosina 2010-2014. Helsingin, Espoon ja Vantaan väestönlisäys oli pelkästään 73 000 henkilöä eli Joensuun asukasluvun verran viidessä vuodessa.

 

Luonnollinen väestönlisäys (syntyvyys-kuolleisuus) oli positiivinen joka kolmannessa (105) kunnassa ja negatiivinen kahdessa kolmesta kunnasta (215). Syntyvyys oli kuolleisuutta suurempaa ensisijaisesti metropolialueen ja  suurten kasvukeskusten vaikutusalueella ja neljän Pohjanmaan maakunnan alueella. Luonnollinen väestönlisäys oli suurinta suhteessa asukaslukuun Limingassa, Luodossa, Tyrnävällä ja Kempeleessä, ilmenee Aron analyysistä.

Kuntien välillä tehtiin yhteensä 1,4 miljoonaa muuttoa vuosina 2010-2014. Kuntien välisestä muuttoliikkeestä sai muuttovoittoa enää vain joka neljäs kunta (79/320). Helsinki sai määrällisesti ylivoimaisesti eniten muuttovoittoa (13 582 hlöä). Merkittävää määrällistä muuttovoittoa saivat lisäksi suuret keskuskaupungit: Tampere, Oulu, Turku, Kuopio, Espoo ja Lahti. Asukaslukuun suhteutettuna eniten muuttovoittoa saivat maan sisäisestä muuttoliikkeestä Kauniainen, Jomala, Pirkkala ja Lempäälä, Aro kertoo.

-Kuntien välinen muuttoliike on keskeinen muutostekijä aluerakenteessa. Muuttoliike joko vahvistaa tai heikentää alueen elinvoimaa, mutta sen aiheuttamia syy- ja seuraussuhteita on vaikea havaita, koska muutokset ilmenevät tavallisesti vasta keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. Tilastojen perusteella voidaan päätellä, että 2010-luvun alun taantumassakin väestöllisesti vahvat alueet ovat entisestään vahvistuneet ja heikot supistuneet muuttoliikkeen seurauksena.

Nettosiirtolaisuudesta (maahanmuutto-maastamuutto) sai de facto muuttovoittoa 99 % kunnista eli 316 kuntaa 320 kunnasta. 2000-luvun muuttoliikkeen yksi erityispiirre on lisääntynyt maahanmuutto.

– Maahanmuutto on ainoa dynaaminen väestökehityksen osatekijä usealla alueella. Useat kunnat ovat väestöllisen supistumisen kierteessä, mutta maahanmuutto paikkaa osittain muuttotappioita maan sisäisestä muuttoliikkeestä ja heikkoa syntyvyyttä.

Lisätietoa:

Timo Aro
Valtiotieteen tohtori, alue- ja väestötutkija
timokaro@gmail.com
045 6577 890

Kommentointi on suljettu.