KOKKOLAN YLIOPISTOKESKUKSEN ALUEELLINEN VAIKUTTAVUUS

Juhlapuhe: Kokkolan yliopistokeskus Chydenius 13.9.2012

Aihe: Kokkolan yliopistokeskuksen alueellinen vaikuttavuus

Anders Chydenius oli tunnettu vapauden ideologiastaan: demokratia, tasa-arvo ja ihmisoikeuksien kunnioitus olivat hänen mukaansa ainoa tie edistykseen ja onneen koko yhteiskunnassa. Sivistysarvot ovat yhtä ajankohtaisia tänäänkin. Kokkolan yliopistokeskus Chydenius toimii monitieteisen sivistysyliopiston Jyväskylän yliopiston alaisuudessa, Jyväskylän, Oulun ja Vaasan yliopistojen toiminnallisesti yhteisenä yliopistokeskuksena.

Kokkolan yliopistokeskus Chydeniuksen tehtävänä on sen oman toiminta-ajatuksen mukaan Keski-Pohjanmaan aineellisen ja henkisen kasvun tukeminen koulutuksen ja tutkimuksen avulla. Voiko tiedeyhteisön tehtävää enää tämän kauniimmin määritellä?

Kokkolan yliopistokeskuksen selkeä toiminta-ajatus vie puheeni keskeiseen johtoajatukseen, joka on tiivistettävissä yhteen lauseeseen: Ellei Kokkolan yliopistokeskusta olisi, se pitäisi keksiä!

Joskus, kuten nyt, olisi suuri kiusaus pitää seitsemän sanan pituinen, yhden lauseen juhlapuhe ”ellei Kokkolan yliopistokeskusta olisi, se pitäisi keksiä”. Tämä yksi lause saattaisi jäädä jopa kaikkien kuulijoiden mieleen toisin kuin syvällä rintaäänellä lausutut ylipitkät juhlapuheet. Rohkeuteni ei porilaisuudestani huolimatta riitä tähän, jonka vuoksi joudun perustelemaan vähän tarkemmin mitä tarkoitan. Yhteen lauseeseen tiivistyy alueellisen vaikuttavuuden osalta valtava vyyhti niin näkyvissä olevia kuin pinnan olla olevia asioita. Osa on mitattavissa, määriteltävissä ja todennettavissa, mutta on paljon sellaista, jonka merkitys ymmärretään vasta myöhemmin.

Keskityn puheessani ensisijaisesti Kokkolan yliopistokeskuksen alueelliseen vaikuttavuuteen alueen näkökulmasta. Puheessa toistuvat kolme vaikeasti haltuun otettavaa käsitettä eli ’alue’, ’vaikuttavuus’ ja ’aluekehitysvaikutus’. Näitä käsitteitä on kenties mahdoton määritellä kaikkia tyydyttävällä ja yksiselitteisellä tavalla. Ja en edes yritä!  ’Alue’ on hyvä, neutraali ja sopiva sana käynnissä olevan kuntareformin pyörteisinä aikoina. Tarkoitan tässä yhteydessä alueella niin Kokkolan kaupunkia kuin ympäröivää maakuntaa eli Keski-Pohjanmaata. Vaikuttavuudella tarkoitan jyrkästi yksinkertaistettuna asian merkittävyyttä niin tiedeyhteisön kuin alueen korkeakoulujen näkökulmasta.

Tiedeyhteisön näkökulmasta vaikuttavuus liittyy vahvasti tieteelliseen tutkimukseen, tutkimusjulkaisujen määrään ja laatuun, referee –julkaisuihin, tutkimusrahoituksen määrään, tutkimusverkostoihin, kansainvälisiin yhteyksiin jne.  Tiedeyhteisön näkökulmasta vaikuttavuus ei ole eikä voi olla sidottu alueeseen tai paikkaan. Päinvastoin.

Alueen näkökulmasta tilanne on toinen. Alueen näkökulmasta vaikuttavuus tarkoittaa konkreettisimmillaan tiedeyhteisön ja korkeakoulun olemassa oloa ja mahdollisimman suurta näkyvyyttä alueella.  Kokkolan yliopistokeskus Chydeniuksen olemassa olo alueella on mitä suurimmissa määrin alueen näkökulmasta itseisarvo. Alueen näkökulmasta vaikuttavuus kytkeytyy tällöin suoraan yliopistokeskuksen vipuvaikutukseen suhteessa alueen kilpailukykyyn, elinvoimaan, vetovoimaan, mainekuvaan yms. varsin abstrakteihin määreisiin. Aluekehitysvaikutus liittyy valmistuneiden sijoittumiseen ja työllistymiseen, koulutus- ja osaamistason nousuun, tutkimus-, kehitys- ja innovaatiomenojen kasvuun, tki-hankkeiden määrään yhteistyössä elinkeinoelämän kanssa, väestönkehitykseen, muuttovoittoon, osaamisintensiivisten toimialojen kasvuun, yritysperustantaan ja niin edelleen.

Alueen kehitykseen ja muutokseen liittyvät vaikutukset ovat vaikeasti eristettävissä ja mitattavissa. Miten erottaa monimutkaisista yhteiskunnallisista ilmiöistä syy- ja seuraussuhteet, kun monet tekijät vaikuttavat lopputulokseen? Miten mitataan tai ilmaistaan esimerkiksi numeroina alueen henkisen ilmapiirin muutos, uudet ajatukset ja näkökulmat paikallisessa keskustelussa, akateemisten traditioiden ja riittien näkyminen kaupunkikuvassa, korkeakouluopiskelijoiden organisoimat uudet tapahtumat jne.? Tai miten mitataan Kokkolan yliopistokeskuksen kaltaisen tieto- ja viestintätekniikkaan panostavan verkostoyliopiston aluekehitysvaikutuksia, kun yhä useammat vaikutukset ovat ajasta ja paikasta riippumattomia? Esimerkiksi hyvä verkkoluento voi olla yhtä hyvin vaikuttava niin tässä hetkessä kuin vielä viiden tai kymmenen vuoden kuluttua.

Korkeakoulut ovat muutoksen ja uusiutumisen keuhkot, jonka myönteiset kerrannaisvaikutukset heijastuvat usealla tavalla alueen yleiseen kehitykseen ja kehittämisedellytyksiin. Alueen kannalta ehkä suurimmat myönteiset muutokset liittyvät myönteiseen väestö- ja työllisyyskehitykseen sekä elinkeinorakenteen jatkuvaan monipuolistumiseen, jotka tulevat, kuten aikaisemmin todettiin, esiin vasta keskipitkän- tai pitkän aikavälin kehityksessä. Edustava esimerkki on Oulun yliopisto, jonka perustamisen eduskunta hyväksyi 8.7.1958, mutta jonka laaja-alaiset aluekehitysvaikutukset tulivat esiin kaikessa myönteisessä laajuudessaan vasta 1980-luvulla. Toinen hyvä esimerkki lienee yhteiskunnallinen korkeakoulu, jonka nimi muuttui Tampereen yliopistoksi vuonna 1966.  Yhteiskunnallinen korkeakoulu oli aluksi nimensä mukaisesti vain yhteiskunnallinen korkeakoulu, mutta Tampere ei olisi tänä päivänä Tampere ilman yliopiston jatkuvaa laajenemista eri vuosikymmenillä. Ilman yliopistoa Tampere olisi ehkä edelleen vain ”Itä-Satakunnassa oleva kasvava teollisuuskaupunki”, kuten kotikaupungissani Porissa määriteltiin Tampereen alueellinen positio vielä 1950-luvun alussa.

Viestini on se, ettei Kokkolan yliopistokeskuksen tai minkään muunkaan yliopistokeskuksen alueellista merkitystä voida arvioida muutaman vuoden perusteella. Mittakaava on eri kuin ns. vanhoissa yliopistoissa, mutta myönteiset aluevaikutukset ovat samankaltaisia. Korkeakoulujen olemassaoloon liittyy olennaisena osana aikaviive. Luotettavia alueellisia tulkintoja on tehtävä pidemmissä sykleissä, esimerkiksi viiden tai kymmenen vuoden. Yksi asia on kuitenkin varma nykyisten yliopisto- ja yliopistokeskuspaikkakuntien sekä niitä ympäröivien maakuntien kannalta: Korkeakoulun menettäminen olisi nykyisessä tieto- ja osaamisperustaisessa yhteiskunnassa korvaamaton ulkoinen ja sisäinen shokki mille tahansa alueelle. Tieto- ja osaamisperustaisessa yhteiskunnassa osaamisrakenne ja osaamispääoma muodostavat kehityksen peruskallion. Tämä on yksi syy, miksi Kokkolan yliopistokeskuksella on kokoaan isompi merkitys niin Kokkolan kuin Keski-Pohjanmaan kehityksessä.

Nostan kolme yksittäistä rakenne-esimerkkiä esiin yliopistokeskuksen vaikutuksista tällä alueella: korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuuden kehittymisen, väestökehityksen ja elinvoiman erityisesti työllisyyskehityksen näkökulmasta. Kaikki ovat sellaisia aluekehityksen makromittareita, jonka perusteella alueellinen muutos on todennettavissa vain pidemmän aikavälin tarkasteluissa. En edes pyri väittämään, että muutos perustuu tällä alueella vain ja ainoastaan esimerkiksi Kokkolan yliopistokeskukseen. Kokkolan yliopistokeskus Chydenius ei ole aurinkokunnan keskus, mutta väitän sen olemassa olon olevan yksi keskeisimmistä ajureista myönteisessä käänteessä siinä missä alueen vireä elinkeinoelämä, kunnat tai Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulu.

Ensimmäinen esimerkki liittyy alueen koulutuspääomaan. Vuonna 1995 vähän alle viidennes kokkolalaisista oli suorittanut korkea-asteen tutkinnon. Täsmällinen luku oli 18,8 %. Vuonna 2000 osuus oli noussut hieman eli 19,7 %:iin. Vuonna 2005 osuus oli kivunnut 22,8 %:iin ja edelleen 24,4 %:iin vuonna 2010. Tänä päivänä joka neljännellä kokkolalaisella on korkea-asteen tutkinto.  Korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuus nousi 15 vuoden aikana 5,7 prosenttiyksikköä. Onko tämä paljon vai vähän? Selittyykö muutos yleisellä koulutustason nousulla vai onko jokin merkitys alueen korkeakoulujen laajenemisella? Vastaus on sekä että. Olennaista on, että alueen kehittämisedellytysten kannalta ei ole samantekevää, onko korkea-asteen tutkinnon suorittanut joka kuudes, viides tai joka neljäs. Tosin vertailun vuoksi on hyvä todeta, että suurimmissa yliopistokaupungeissa on korkea-asteen tutkinnon suorittanut keskimäärin jo joka kolmas. Kokkola on muiden yliopistokeskuspaikkakuntien kanssa siinä tilanteessa, jossa suuret yliopistokaupungit olivat 1990-luvun puolivälissä.

Toinen esimerkki liittyy väestökehitykseen, tarkemmin sanoen alueiden työpaikkakehitystä ja houkuttelevuutta ja vetovoimaa parhaiten kuvaavaan maan sisäiseen muuttoliikkeeseen. Vuosina 1995-1999 Kokkolan kaupunki kärsi peräti noin 1 400 henkilöä muuttotappiota eli 280 henkilöä vuodessa. Kyse oli määrällisesti repivän suurista muuttotappioista. Vuosina 2000-2004 muuttotappiota tuli  edelleen yhteensä 855 henkilöä eli 171 henkilöä vuodessa, mutta suunta oli aleneva. Todellinen käänne tapahtui vuosina 2005-2009, jolloin Kokkola sai edelleen muuttotappiota, mutta muuttotappio oli enää marginaalinen eli  -1 hlöä. Kyllä, vain 1 hlö viiden vuoden aikana! Muutos tai käänne oli valtava nimenomaan suhteessa aikaisempaan kehitykseen. Viimeisen 2,5 vuoden aikana Kokkola on saanut jo pientä muuttovoittoa. Myönteinen käänne tulee samalla tavalla esiin, kun verrataan korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden tulo- ja lähtömuuttoa Kokkolaan. Vuosina 2000-2004 Kokkola sai muuttotappiota korkea-asteen tutkinnon suorittaneista -158 henkilöä, mutta vuosina 2005-2009 muuttovoittoa tuli jo +186 henkilöä. Käänne tapahtui vuonna 2005, jonka jälkeen Kokkola on saanut muuttovoittoa korkea-asteen tutkinnon suorittaneista. On mielenkiintoista huomata, että sama kehityspiirre tulee esiin myös kolmella muulla yliopistokeskuspaikkakunnalla eli Lahdessa, Porissa ja Seinäjoella.

Kolmas esimerkki liittyy alueen elinvoimaa kuvaavaan työllisyyskehitykseen. Vuosien 2000-2011 välisenä aikana Kokkolan työttömyysaste alentui yhteensä 7,3 prosenttiyksikköä. Kokkolan työttömyysasteen vuosikeskiarvo oli 15,6 % vuonna 2000 ja alentui 8,3 %:iin vuonna 2011. Hyvän vertailukohdan tai mittakaavan antaa vertailu 20 suurimman kaupungin työttömyysasteen keskiarvoon. 20 suurimman kaupungin työttömyysasteen keskiarvo oli 12,4 % vuonna 2011 eli 4,1 %-yksikköä korkeampi. Kokkolan työttömyysasteen aleneminen yhden vuosikymmenen aikana oli merkittävä. Suurista kaupungeista kehitys oli vauhdikkaampaa vain Porissa (-7,6 %-yksikköä). Luvut kertovat dynaamisesta elinkeinoelämästä ja uusia työpaikkoja luovien pk-yritysten vireydestä.

Väitän, että yliopistokeskuksella ja korkeakouluilla on ylipäätään keskeinen vaikutus alueen mainekuvaan. Kyse on sellaisesta aluekehitysvaikutuksesta, joka ei ole mitattavissa, mutta jonka puuttuminen havaitaan välittömästi. Tein pienen, täysin epätieteellisen testin, Kokkolan mainekuvasta sosiaalisessa mediassa. Kysyin Facebookissa yksinkertaisesti ”mitä tulee ensimmäisenä mieleen Kokkolasta” ja ”millainen on mielikuva Kokkolasta”? Oma piilo-opetussuunnitelmani oli testata, kuinka moni lähinnä länsi-suomalaisista kavereistani mainitsee vastauksessaan yliopistokeskuksen, korkeakoulun tai osaamisen. Kommentteja tuli runsaasti. Vastauksissa mainittiin noin 70 erilaista asiaa Kokkolasta tai Keski-Pohjanmaalta. Ylivoimaisesti eniten mainintoja sai Kokkolan vanha kaupunki tai siihen kytkeytyvät määreet. Toiseksi eniten mainintoja keräsivät Kokkolan yliopistokeskus, Chydis ja osaamiseen panostaminen. ”Kokkola olisi aivan eri mesta ilman chydistä”, kuten eräs vastaaja totesi. Useissa vastauksissa tulivat esiin muun muassa meri, Tankar, kovat päättäjät, Rosvo-Roope, veneenrakennus, venetsialaiset, Leea Kleemola, kaksikielisyys, tyrni, 1809 sota, Halkokari, aktiiviset naiset ja yrittäjähenkiset miehet, city-divari, ihmisen suoruus, Kaustinen jne. Mieleenpainuvimpia olivat ihmisen omat henkilökohtaiset kokemukset: yksi oli saanut turpiinsa, kun oli yrittänyt puhua paikallista ruotsia Vaakunan kapakkajonossa vuonna 1976, toinen oli juonut elämänsä viimeiset pussikaljat Kokkolan torilla, kolmas oli ihastunut Kokkolan pimeän loppusyksyn kaurismäkeläiseen tunnelmaan ja neljänteen oli tehnyt suuren vaikutuksen yhden talon seinään maalattu talon päädyn kokoinen Figarol –kissa. Ensimmäisen kerran joudun alue- ja väestötieteilijänä pohtimaan, millaisia aluekehitysvaikutuksia säteilee pussikaljasta, kaurismäkeläisestä tunnelmasta ja Figarol –kissasta?

Vakavasti puhuen nostan esiin vielä Sitran ylijohtaja Mikko Kosonen merkittävän johtopäätöksen  eräästä tutkimuksestaan muutama vuosi sitten. Hän totesi osuvasti: ”organisaatiot eivät suinkaan kuole siihen, että tekevät vääriä asioita, vaan siihen, että ne jatkavat aikanaan oikeiden asioiden tekemistä liian pitkään”. Organisaation voi yhtä hyvin korvata alueella. Tästä on kyse niin Kokkolan yliopistokeskuksen kuin sen ympärillä olevan alueen kohdalla. Alueen paras mahdollinen henkivakuutus on välttää kaikin tavoin liiallista konsensusta, tyytyväisyyttä, yltäkylläisyyttä, johdonmukaisuutta ja insinöörimäistä rationaalisuutta –anteeksi vaan kaikki salissa olevat insinöörit!

Lopuksi jokaisen alueen avainkysymys on, miten se reagoi jos niin sanottu iso vasara heilahtaa niskaan Kemijärven, Kouvolan, Salon jne tavoin? Väitän, että Kokkolan, Porin tai Lahden kaltaisen yliopistokeskuspaikkakuntien suurin henkinen vahvuus piilee siinä, että nämä paikkakunnat ovat kohdanneet ilkeän rakennemuutoksen syy- ja seuraussuhteet ja ovat olleet jälkikäteen positiivisella tavalla pakotettuja jatkuvaan uusiutumiseen. Elinkeino- ja toimialarakenne on pienin askelin monipuolistunut. Monipuolinen elinkeinorakenne toimii tänä päivänä kilpenä talouden jyrkissä suhdannevaihteluissa. Verkostoyhteydet emoyliopistoihin ovat kullanarvoista pääomaa.  Verkostomainen, monitieteellinen ja joustava yliopistokeskus –konsepti sopii erinomaisesti tämän kaltaisiin alueen sisäisiin muutos- ja uusiutumisprosesseihin.

Summa summarum: ellei yliopistokeskusta olisi, se pitäisi keksiä!

Kommentointi on suljettu.